Valokranssi

Neuloin Taitoshopista ostamani valokranssin. Tarvikepakettiin kuuluu paperilankaa työhön kuluva määrä, metallirengas ja valosarja. Ostin vielä numeron 12 neulepuikot. Värivaihtoehtoja on muutama punainen, valkoinen ja kimaltava valkohopea. Kuvittelin, että työn saa neulottua ihan hetkessä, mutta tottumattomana jäykkään paperinaruun, työstin silmukoita huolella ja kauan.

Langasta neulotaan levy, silmukat päätellään löysästi. Jos kranssiin ei halua valosarjaa, levy kiinnitetään putkeksi ja kääritään metallirenkaaseen. Valitsin valaisevan koristeen, joten kiersin valosarjan metallirenkaan ympärille ja sitten kiersin neuloslevyn valosarjan päälle muutamaksi kerrokseksi. Lopulta kiinnitin päät yhteen siten, että valosarjan johto jää roikkumaan hieman enemmän taakse. Takaosa on se, mihin käänsin neuloksen reunat, jotka myös ompelin parsinneulalla kiinni työhön. Tähän viimeistelyyn käytetään samaa paperilankaa. Kiinnitin kranssiin ripustuslangan, joka on läpinäkyvää siimaa, mutta saatan korvata sen punaisella joululahjanarulla. Voihan  siihen tehdä vielä melko kookkaan rusetin leveästä lahjanarusta ja joistain korsteista.

Talvessa on ainakin se hyvä puoli, että kynttilät ja erilaiset tunnelmavalaistukset ovat edukseen.



Toimertaja

Jouluinen liina

2012 julkaisemani päivitys ristipistellyistä joulukuusista saa tässä jatkoa, sillä liina on valmis. Suureksi ihmeekseni sain sen tehtyä näinkin hyvissä ajoin. Aloitin liinan työstämisen tänä vuonna lokakuun 7. päivä ja sain sen valmiiksi eilen 10.11. vähän ennen illan uutisia. Tänään vielä käänsin päärmeet ja ompelin ne ompelukoneella aivan läheltä reunaa. Jäykkä pellavapalttina pysyy hyvin kuosissaan varsinkin höyryttämisen jälkeen, joten päärme saa olla yksinkertainen.

Koko liinan työmäärä on kyllä valtaisa, ahnehdin turhan isoa liinaa. Tein nyt siis reilussa kuukaudessa lähes koko toisen pitkän sivun vinosta kuusesta vinoon kuuseen eli 10 kuusta ja luonnollisesti kuusten väliset nauhat. Koko urakan aloitin vuonna -92. Välissä oli monta toimetonta vuotta...

Mikä sitten motivoi saamaan liinan valmiiksi juuri täksi jouluksi? No, halusin uuteen kotiini ensimmäiseksi jouluksi jotain itse tehtyä. Mietin vielä, nypläänkö reunapitsin liinaan, mutta toistaiseksi annan sen olla noin, ehkä sitten ensi jouluksi. Sitä paitsi nypläysalustalla on pitsi vielä hieman kesken. Kun ensi kuussa otan liinan käyttöön, laitan sen keskelle pitkittäin jouluisen valosarjan.

Olen tehnyt muutamat villasukat tämän työn vastapainona ja silloin tällöin nyplännyt pyöreän liinan reunapitsiä. Jouluinen koriste on seuraavaksi ohjelmassa ja saatan nyplätä kuusenpallopitsejäkin muutaman.

Terveisin Toimertaja

Verhoillut tuolit

Aamulehdessä oli jokin aika sitten ohje tuolien verhoilusta ja innostuin viikonloppuna aiheen pariin. Kuvittelin joutuvani juoksemaan kolmessa paikassa vähintään: vaahtomuovi ja vanu yhdestä liikkeestä, liima toisesta ja kangas kolmannesta. Sain kuitenkin kaikki tarvikkeet kätevästi Tampereen Vaahtomuovi Oy:stä.

Yhden tuolin kaikki verhoilutarvikkeet työkaluja lukuunottamatta maksoivat 12,50. Sijoitin tosin spray-kontaktiliimaan, vaikka yhtä toimivan levitettävän liiman olisi saanut varmasti edullisemmin. Olen tyytyväinen valintaani: sprayliima Sirel Heavy Duty Adhesive spray on todella nopeakäyttöinen. Suutin jakaa liiman seittimäisesti liimattavalle pinnalle. Työskentelytila kannattaa suojata hyvin vaikka sanomalehdillä, sillä kohdistaminen on tietysti haasteellisempaa kuin levitettävällä liimalla. Laitoin sanomalehdet alle ja käänsin jokaisen pinnan liimauksen jälkeen sivua. Tuote ei haise voimakkaalta eikä mitenkään pöllyä.

Aloitin työt purkamalla vanhan päällisen ja vaahtomuovin, jonka irrottamiseen käytin mattopuukkoa. Niittien poistoon ruuvimeisselillä ja tongeilla/sivuleikkureilla meni ensimmäisessä tuolissa kolme varttia, kunnes homma alkoi sujua. Otin nahkakäsineet käyttöön ja lisäsin tehoja ja sain kymmenet vieri viereen nidotut niitit noin 10 minuutissa pois. Alla kuvassa on käyttämäni tarvikkeet ja huvin vuoksi kuudesta tuolista irrottamani niitit.

Harjasin istuinosan vanhaan liimaan tarttuneen vaahtomuovin teräksisellä grilliharjalla - käyttämätön - ja liimasin istuimeen verhoomosta valmiiksi leikattuna ostamani 2 cm vahvuisen vaahtomuovin ja hieman tätä suuremmaksi leikkaamani vanukankaan. Tämä vaihe kesti muutaman minuutin. Heti liimauksen jälkeen niittasin istuimeen vahvan verhoilukankaan, jonka olin leikannut 5 cm istuinta suuremmaksi ja huolitellut saumurilla.

Tuoli ja istuin kannattaa numeroida, ellei tee yhtä tuolia kerrallaan valmiiksi asti, koska tuoleissa saattaa olla kokoeroja. Merkitsin myös istuinosan reunojen keskikohdat ja samoin kankaan keskikohdat, jotta pingottamisesta tulee tasainen. Ensin niittasin 2-3 niitillä takakeskikohdan, sitten etummaisen, sivujen keskikohdat ja lopuksi väliin jäävät osat. Käänsin huolitellut reunat sisään, jolloin niitti tulee kaksinkertaiseen kankaaseen. Mietin ensimmäistä tuolia päällystäessäni, miten tiukalle pingotan kankaan, mutta päätin kiskoa sitä niin paljon, kun voimat riitti ja hyvä tuli. Pyöreäreunaisiin kulmiin niittasin kankaat kulmaan asti, leikkasin suikaleet ylimääräistä kangasta pois siten, että kulmaan jää suikale, jonka niittasin viimeiseksi.

Työ kannatti! Nyt on "uudet" keittiön tuolit.

Terkuin Toimertaja

Täytetty lumikko

Hei!

Olen keskittynyt edelleen pitseihin, mutta sain tehtyä Nellimistä lopputalvesta saamani lumikon. Aiemmin piti jo kärppä tehdä takajaloillaan seisomaan, mutta toisenlaiset suunnitelmat voittivat, kuten blogin aikaisemmista päivityksistä on nähtävissä.

Nypläsin tablettipitsin pellavanvärisestä Bockens 80/2 langasta, mutten hoksannut napata siitä kuvaa, ennen kuin annoin sen lahjaksi. Alla parhaillaan tekeillä oleva vastaava tablettipitsi luonnonvalkoisesta Bockens 80/2 langasta. Reilu yksi kuviokerta enää ja toki päättelyt.

Ostin muuten ensin kirkaan valkoista lankaa, mutta koska varastossa oleva pellavakankaani on luonnonvalkoista, piti hakea uusi rulla. Se onkin kulunut hyvin edelliseen 100 nypylän pitsiin ja tähän. Saan siitä ehkä vielä yhden pitsin vastaavan kokoiseen liinaan.

Kuvassa pitsi ja pellavakangasta, jonka reunan huolittelua olen hieman aloittanut.

Helteisin terkuin Toimertaja

Mandelkranssi pitsiliina

Hei hei,

Valmistuihan se liina sentään melko lyhyessä ajassa,  kun ottaa huomioon vaikeusasteen  ja sen, että työssä on sata nypylää. Vuosi ja pari viikkoa sitten aloitin tämän aluksi epätoivoiselta tuntuvan työn. Olin saanut yhden kuviokerran jo nyplättyä, kun sain kätevästi tilaisuuden kysyä kaaren keskiosan mystistä kuviota käsityömessuilla.  Hyödynnän neuvon, jos teen saman pitsin uudelleen. Nyt kuvion kohdalla on ihan vaan pohjan verkkolyöntejä. Kaunis tämä on näinkin,  kehtaan pitää liinaa pöydällä. Tosin hieman rypyssähän tuo pellavaliinan palanen on tuossa keskellä, mutten malttanut alkaa prässätä ennen kuvauksia.

Terkuin Toimertaja

Talven viimeiset villaiset

Opiskelu on vienyt aikaa niin, ettei käsitöille ole sitä riittänyt. Silloin tällöin olen muutaman silmukan neulonut ja pitsiliinan ohi mennessäni hetken heitellyt nypylöitä toistensa yli. Kyllä sitä niinkin pikkuhiljaa valmista tulee.

Kuvassa talven viimeisiä sukkia. Yksi pari on vielä vaiheessa ja voi olla, että jäävätkin syksyyn. Vihreäpunaraitaiset sukat on todella ohuet ja huippu pehmeät, eivätkä ne kutita yhtään, kuten jotkut villasukat tekevät. Olenkin pitänyt puuvillasukkia ihoa vasten tällaisten sukkien alla. Olen hukannut vyötteet, joten en tiedä, mitä lankaa - täyttä villaa vaiko sekoitetta - tämä on.

Mustien sukkien varsiosat ovat pituudeltaan 40 cm. Sellaiset toivottiin lahjaksi. Kesää kohti mennään ja pian saa keventää vaatetusta, jolloin villasukat joutavat kesäksi kaapin perukoille.

-Toimertaja